Kantovälinekimara

Henni suunnitteli kauan kantorepun tekemistä. Ennen sitä Henni kuitenkin puuhasteli muiden kantovälineiden parissa, kun kaikkea pitää kokeilla tehdä itse :) Ensin Henni ompeli odotusaikana kuopukselle neliöliinan ja se osoittautuikin oikein mieluisaksi kantovälineeksi (pitkän kudotun ihanan Didymoksen Sonne/Terra indion ohella). Neliöliinan tekoon oli hieman harjoitusta alla, kun vähän aiemmin valmistui veljelle kolmekymppislahjaksi neliöliina. Neliöliinan malli ja mitat on Hippiksen Hali-neliöliinasta mallattu. (Maippua kannettiin Girasolin pitkällä kudotulla liinalla, yamolla ja uimahallissa tsi-vesiliinalla ja froteisella kantopussilla).

Pojan kasvaessa alkoi tehdä mieli tukevampaa kantoliinaa ja erityisesti pellavaista. Ihan sellaista väriä ei löytynyt, joka olisi ollut erityisesti Hennin mieleen. Kaikki vihreät kantoliinat joita tuli vastaan olivat väärän vihreitä. No täytyihän sitä värjäystäkin sitten kokeilla. Se oli aikasta jännittävää puuhaa, kun valmisväreistä ei löytynyt oikeaa sävyä ja värjäystauko on ollut aika pitkä. Mutta siitähän tuli täydellinen ja innostus oli melkoinen pesukoneen rumpua tuijotellessa. Puuvillapellavainen indio siis kyseessä ja Semitonen väreillä pesukoneessa värjätty.

Ja tälläinen siitä väristä tuli (kuinka hyvin tämä nyt sitten oikeaa sävyä vastaa):

Ja nyt Henni on taas tosi innoissaan, jee! Kauan odotettu kantoreppu on valmis ja sehän onnistui. Ehkä yli odotustenkin. Molemmat lapset kilpailevat kyytiin pääsystä :) Reppu on siis taaperokokoa, johon vielä 4 v 7 kk tyttökin sujahtaa mukavaan asentoon ja 1 v 3 kk:lle (melko pitkälle) pojalle se on myös hyvä. Kantorepun ompelussa jännitti eniten se, että tuleeko siitä kantajalle sekä kannettavalle mukava, sopiva ja ergonominen. Kaava kantoreppuun on Hennin oma. Hyvältä vaikuttaa ainakin pienten kantoaikojen perusteella.

Kuosikangas on löytö kirpparilta ja se on ollut jonkun aikaa myös tuolia päällystämässä. Sittemmin se on marinoitunut arvoistansa käyttötarkoitusta odotellen. Vakosametti löytyi Kangas Center Partista vähän vajaa kaksi vuotta sitten, kun Henni ompeli tuota neliöliinaa. Väri oli niin hieno, että sitä piti ostaa varastoon (Elina suunnitteli siitä neliöliinaa itselleen, mutta löysikin sitten ihanan Hippiksen kirpparilta, joten kangas jäi odottelemaan uutta ideaa.)

Olkahihna muodostuu pehmustetusta olkaimesta ja siihen kiinniteystä hihnasta, joka kiinnitetään kainalon alta tulevaan hihnaan lukolla. Hihnat ja klipsut on hommattu Shelbystä. Alla on kuva pehmustetun hihnan kiinnitysompeleista paneelikappaleessa.

Pehmustettuun olkaimeen osaan on kiinnitetty 4 cm leveä hihna, jossa on säädettävä pikalukko päässä.

Kantorepussa on olkainhihnat, jotka saa kiinnitettyä suoraan tai ristiin lukkomekanismien avulla. Tässä kuvassa näkyy olkahihnan alaosan kiinnitys.

Jos olkahihnoja ei halua kiinnittää ristikkäin, niin rintaremmi varmistaa ettei ne valu kantaessa pois olkapäiltä. Tämä hihna on 2 cm leveä ja pikalukolla sekä kahdella soljella kiinnitettävä.

Pehmustettuun vyötärökaitaleeseen on kiinnitetty 5 cm leveä hihna, joka on pikalukoilla säädettävä.

Kantorepussa on laskokset, jotta lapsen jalat menisivät helposti sammakkoasentoon ja paneeli tukisi selän luonnollista kaarta. Kovin hyvin nuo laskokset ei nyt kuvassa erotu. Laskosten ohella hyvää sammakkoasentoa tuetaan kantopaneelin leveydellä. Paneelin tulisikin tukea jalkoja polvitaipeeseen saakka niin, että jalat ovat noin 90 asteen kulmassa sekä polvet peppua ylempänä.

Vielä olisi vähän pohdittavaa, nimittäin unituki - millainen olisi hyvä ja mihin materiaalit riittää? Onko jollain kokemusta suorakaiteen mallisesta unituesta, jossa on rypytykset sivulla?

Olisikohan kiinnostusta kantorepun ohjeeseen, jos sellaisen tämän kantorepun tekemisen perusteella kirjoittelisi?