sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Rumpalin pojalle



Elina teki pehmokirjan rumpalin pojalle kastelahjaksi. Rumpujen kuvat piirrettiin ensin liimaharsossa mukana olevalle paperille, jonka jälkeen liimaharso silitettiin kankaisiin. Sen jälkeen rummut leikattiin piirrettyjä ääriviivoja pitkin ja silitettiin taustakankaalle. Rummut applikoitiin käsin, kirjonnan yhteydessä. Kirjonnassa käytettiin hopeista ja kullankeltaista muliinilankaa. Hopealanka oli jokseenkin haastellinen kirjontalanka, mutta hyvältähän se rummuissa näyttää. Kirjasta tuli mukavan pehmoinen, kun levyvanua laitettiin täytteeksi.

Ympyrän muotoiset taustat on aplikoitu ompelukoneella pehmokirjan sivuihin. Kirjan sivuilla esitellään rumpusetin osia (rumpuja, symbaaleja ja peltejä), joiden nimet on kirjottu käsin. Kirpparilta löytyi vanha pehmokirja, josta sai napattua ääniefektejä. Bassorummusta kuuluu "tööt, tööt", hi-hat sekä virvelirumpu helisee ja aksenttisymbaali, komppipelti sekä tom-tomit puolestaan rapisevat.

6 kommenttia:

  1. Eikä! Tämä on ihan mahtava :D

    VastaaPoista
  2. Voi vitsit, Elina! Ihana! Ihmettelen vaan onko sun vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muilla? :D Ei nimittäin ois onnistunut multa silloin kun olin kotona pienen lapsen kanssa... eikä itse asiassa nytkään varmasti (jos en töissä alkais tehdä käsitöitä). ;)

    VastaaPoista
  3. Eksyin blogiinne ensimmäistä kertaa. Hienoja töitä ja kivoja ideoita! Tänne täytyy piipahtaa toistekin.

    VastaaPoista
  4. Upea! oli varmasti kova homma, mutta tosi ihana lopputulos :D

    VastaaPoista
  5. Täytyy vielä mainita, että osa kunniasta menee tämän idean suhteen mun miehelle, joka ehdotti, että tekisin kirjan eri rummuista. Itse ajattelin aluksi, että olisin tehnyt eri soittimia eri sivuille... no sekin olis kyllä voinut olla ihan hauska.

    Susanna: ei niitä tunteja oo kyllä yhtään enempää tai ainakaan lähelläkään riittävästi täälläkään :) Mäkin ihmettelen monen muun kohdalla, että mistä ne löytää aikaa kaikkeen tekemiseen. Se vaan kai tuntuu siltä, että itse ei ehdi mitään. Ihan kiva kyllä kun tässä blogissa konkretisoituu itsellekin, mitä kaikkea saa aikaa.

    VastaaPoista